Pinnan alla

Tälle sivulle kirjoitan omasta elämästäni ja valmentajuudesta.

Päivitän uusimman kirjoitukseni aina sivulle ensimmäiseksi. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjoituksiani seuraavassa järjestyksessä:

Prologi
Uusi alku
Arvot ja tavoitteet
Seikkailu Liettuassa
Kauden kohokohta
Kohti uusia seikkailuja
KuKi 2018-2019

KuKi 2018-2019

Ensikisi muutama tärkeä asia liikunnan hyödyistä lapsille. Liikunta on erittäin tärkeää lapsen fyysiselle, henkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Sen vaikutukset ulottuvat hyvinvointiin monella tasolla:

Fyysinen terveys

Kasvu ja kehitys: Liikunta tukee luiden, lihasten ja nivelten vahvistumista sekä kehittää motorisia taitoja.
Sydän- ja verenkiertoelimistön terveys: Aktiivisuus parantaa sydämen toimintaa ja auttaa ehkäisemään ylipainoa.
Vastustuskyky: Liikunta voi vahvistaa immuunijärjestelmää.
Koordinaatio ja tasapaino: Lapsena opitut liikkumistaidot kantavat aikuisuuteen.

Psyykkinen hyvinvointi

Mielialan parantuminen: Liikunta lisää endorfiinien tuotantoa, mikä auttaa ehkäisemään stressiä ja ahdistusta.
Itsetunto: Uusien taitojen oppiminen ja onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itseluottamusta.
Oppiminen: Fyysinen aktiivisuus voi parantaa keskittymiskykyä ja muistia, tukien oppimista koulussa.

Sosiaalinen kehitys

Yhteisöllisyys: Ryhmässä liikkuminen, kuten joukkueurheilussa, kehittää sosiaalisia taitoja, yhteistyökykyä ja empatiaa.
Ystävyyssuhteet: Liikunta tarjoaa mahdollisuuden luoda uusia ystävyyksiä ja vahvistaa suhteita.

Pitkäaikaiset hyödyt

Terveet elintavat: Lapsuudessa opittu liikunnan ilo ja aktiivisuus kantavat todennäköisesti aikuisuuteen.
Sairauksien ehkäisy: Säännöllinen liikunta vähentää riskiä sairastua esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, sydänsairauksiin ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin myöhemmin elämässä.

Suositukset

Suositusten mukaan lapsen tulisi liikkua vähintään 3 tuntia päivässä, josta yksi tunti on reipasta liikuntaa. Tämä voi sisältää esimerkiksi juoksemista, leikkimistä, uimista tai pallopelejä. Liikunnan tulisi olla monipuolista, hauskaa ja lapsen kehitystasoon sopivaa, jotta lapsi innostuu ja motivaatio säilyy pitkällä aikavälillä.

*******

Tämän pohjalta syntyi ajatus perustaa oma joukkue, jossa lapsi voi liikkua monipuolisesti, oppii uusia taitoja, saa uusia ystäviä, oppii toimimaan ryhmässä/ osana joukkuetta ja oppii käsittelemään erilaisia tunteita. Lisäksi kustannukset harrastamiseen pysyvät maltillisina.

Moni meistä vanhemmista on varmasti miettinyt lapsen harrastamista ja erilaisten lajien kokeilemista. Niin myös me Emmin kanssa. Hyviä ja mielenkiintoisia lajeja on paljon ja niin myös eri ryhmiä ja erilaisia maksuja. Tästä saa todella helposti sekalaisen ja sotkuisen kalenterin eri viikonpäivien, kellonaikojen, harrastuspaikkojen ja ryhmien kesken. Tämä vie sitten myös helposti pois sitä tärkeintä eli perheen yhteistä aikaa jo liian nuorena. Tästä syntyi ajatus tehdä asiat vähän eri tavalla.

Valmentamani joukkue toimii Kurkimäen Kisan (KuKi) alla ja sen päälaji on jalkapallo. Joukkue tulee myös alkuvaiheessa pelaamaan esimerkiksi salibandya varsin aktiivisesti. Lisäksi kokeilemme uusia lajeja yhtenäisenä ryhmänä , jolloin tutustuminen itse lajiin on helpompaa kun aikaa ei mene niin paljon esimerkiksi uuteen ryhmään asettautumisessa. Uusi laji voi jäädä ohjelmaan pidemmäksi aikaa tai sitten sitä testataan esimerkiksi 1-2 kertaa ja ohjataan innokkaimpia lajista innostuneita erikseen kyseisen lajin ryhmiin. Pyrimme kutsumaan uuden lajin meidän luoksemme eikä päinvastoin, jos/kun tilat sen vaan sallivat. Erilaiset lajit tulevat tulevaisuudessa tukemaan myös sitä, jos lapsi/nuori haluaa ”erikoistua” yhteen lajiin. Minun ajatus on, että mahdollisimman monipuolisesti ja mahdollisimman pitkään. Joukkueen maksulla (60€ talvikausi) katetaan tilavuokria, välinehankintoja ja mahdollisia maksuja uusien lajien vetäjille.

Joukkueen vahvana arvopohjana on yhdessä tekeminen! Haluankin tähän mukaan mahdollisimman paljon myös teitä vanhempia. Päästään yhdessä lastemme kanssa tekemään asioita ja luomaan tästä tiivis yhteisö!

Prologi

Kokeillaan. Kirjoittaminen voisi olla minulle tapa istua alas, rauhoittua ja selkeyttää ajatuksia. Joillekin siinä toimii kitaransoitto ja joillekin taas joku muu. Pääasia, että toimii. En ole oikeastaan kirjoittanut mitään pidempää ja ajatuksella moneen moneen vuoteen. Suurin syy on ollut vaikeus rauhottua ja keskittyä johonkin yhteen asiaan. Haluan, että näistä kirjoituksista välittyy tarina oikeasta elämästä ja ihmisestä, myös siitä puolesta joka usein jätetään kertomatta tai jota hävetään.

Ensimmäisessä kirjoituksessa haluan kasata ajatuksia ja syitä siihen miksi uuvuin ja jäin pois ”kuormituksen kehästä”.

Ahvenanmaa

Oli sunnuntai 28.5.2023 ja juuri oli päättynyt ottelu, missä Åland United oli voittanut KuPS:n 4-3. Ottelu oli ollut jälleen kerran aikamoinen sirkus, mutta sitäkin enemmän myllersi sisälläni. Olin ottelua edeltävällä viikolla jutellut olostani esihenkilölleni ja käynyt työterveyslääkärin juttusilla. Viesti oli aika selkeä. Jarruttaa pitää. Tämän kertominen tälläisessä paikassa joukkueelle, jonka mukana olin kasvanut tarinan alusta asti oli erityisen raskasta. Joukkueessa oli pelaajia, jotka olin itse sinne halunnut toiselta puolen maailmaa. Tiesin, että asian kertominen on välttämätöntä ja sen jälkeen paluuta ei enää ole. Pakko olla nyt itsekäs. Tarvitsen breikkiä ja todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että tämä olisi toistaiseksi tässä.

Unelma Mestareiden liigasta, se sai nyt jäädä. Ura valmentajana, tuleeko sitä enää? Mitä väliä sillä lopulta on jos valmentamisestakaan ei enää nauti. Halusin voida paremmin ja olla enemmän se ihminen joka haluan. En arvaamattomasti käyttäytyvä, negatiivinen ihminen, jonka voimavarat hupenevat 36-vuotiaana. En ihminen, jolle voittamisesta oli alkanut tulla yhdentekevää. Halusin olla parempi puoliso ja parempi isä, olla läsnä perheelleni. Halusin nauttia elämästä, en vaan elää pelistä peliin!

Kesä

Ensimmäiset päivät päätöksen jälkeen olivat todella omituisia. Osaltaan mieli oli musta, mutta osaltaan taas olo oli todella helpottunut. Tietynlainen vastuun taakka oli tipahtanut pois. En ollut enää vastuussa muista kuin itsestäni ja perheestäni. Oman kokemukseni kautta ainakin minulle tuo on se raskain asia päävalmentajana, vastuu. Vastuu valmennustiimistä, pelaajista, harjoittelusta ja etenkin tuloksista. Aina tulee uusi peli ja uusi viikko, aina pitää olla valmiina kantamaan vastuuta. Toisaalta tykkään olla vastuussa, päättää asioista ja kehittää toimintaa. Tässä tapauksessa myös se vastuun taakka oli kertautunut liian isoksi.

”Opo joskus tulee se viimeinen pisara, milloin lasi kuohuu yli. Sinulle on käynyt nyt näin”. Aika tarkasti näillä sanoilla aloitimme psykoterapian yhdessä Tiina Röningin kanssa. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta kun näin kävi. Yhteistyö Tiinan kanssa alkoi jo Tampereen aikana 2017 kun ylikuormitukseen liittyvien asioiden kanssa ensimmäisen kerran tavattiin. Muistan kun Tiina silloin sanoi minulle ”Opo olet ihminen, jonka täytyy kokea asiat kantapään kautta”. Olen huomannut. Tämä yhteistyö jatkuu edelleen ja koen, että on erittäin tärkeää minulle puhua näistä asioista ulkopuolisen todellisen ammattilaisen kanssa. Kiitos Tiina!

Palautumisprosessia vauhditti hurjasti lukuisat viestit aina Helmarien päävalmentaja Marko Salorannasta lähtien. Oli tosi kiva saada kehuja ja positiivista palautetta. Vaikka omasta mielestäni en enää ollut se ihminen ja valmentaja, joka halusin olla, olin kuitenkin myös pelaajien viestien perusteella tehnyt myös aika paljon oikeita asioita. Tajusin mikä vaikutus positiivisilla sanoilla voi meihin olla, oli sitten kyseessä valmentaja tai pelaaja.

Vaikka kesä alkoi näissä negatiivisissa merkeissä oli se lopulta tulevaisuuteni kannalta todella tärkeä asia. Sain palautua rauhassa ja olla koko kesän kotona puolisoni ja lasten kanssa. Sanoimmekin lapsille, että vastaavaa kesää tuskin tulee enää myöhemmin. Kiitos tietenkin myös KuPS:lle, että asiat hoituivat ammattitaitoisesti ja ihmisläheisesti. Sain elää ilman aikataulua, uida, vesiliukua, pelata futista ja nauttia kesästä (ja maksaa älyttömän suuruisen vesilaskun nyt marraskuussa :D). Onkin tärkeä, että tuon ilon ja läsnäolon muistamme joka päivä ja pyrimme elämään joka päivä samalla mentaliteetilla. Poikani sanoin ”iskä rakastan rakentaa muistoja kanssasi”. Muistot rakennetaankin joka päivä, ei vaan lomien aikaa tai silloin kun sinulla on aikaa. Muistetaan siis olla oikeasti läsnä ja elää 🙂

Seuraavassa kirjoituksessa olisi tarkoitus kertoa nykytilanteesta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Jos haluat kommentoida tai keskustella niin anna tulla vaan spostilla, viestillä, soitolla, somessa tai miten vaan!

Kirkasta marraskuuta kaikille🌞

Uusi alku

”En varmasti ole se kaikista kiinnostavin vaihtoehto entisenä naisten pääsarjavalmentajana, jolla on taustalla uupumuksia”

Kaiken toipumisen keskellä oli pakko alkaa ajatella myös tulevaisuutta. Jotkut ulkomaiset seurat osoittivat kiinnostusta kesä-heinäkuun aikana, mutta en oikeastaan paneutunut niihin kunnolla, kaikki omat asiat oli siinä vaiheessa niin auki. En tiennyt yhtään mitä meinasin tehdä. Kaiken takana oli kuitenkin iso halu valmentaa ja auttaa ihmisiä. Pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja, juttelin eri ihmisten kanssa ja lopulta päädyin perustamaan oman valmennusyrityksen, opocoachin. Ajattelin, että sitä kautta minulla on jotain jo valmiina, kun sopimukseni päättyy marraskuusssa. Kuitenkaan en tiennyt tuleeko tämä olemaan kuinka lopullista tai päätyöni. Siinä vaiheessa se tuntui parhaimmalta ja järkevimmältä ratkaisulta.

Oman yrityksen pyörittäminen on ollut ennen kaikkea jotain ihan uutta. On ollut mahtavaa työskennellä erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa, joilla on erilaisia tavoitteita. Valehtelisin kuitenkin jos väittäisin, että joukkueessa valmentaminen ei kiinnostaisi.

Tästä syystä ja myös oman mielenrauhan takia päätin kokeilla ja kysyä. Kontaktoin muutamaa Veikkausliiga joukkuetta mahdollisesta apuvalmentajan pestistä. Tiesin lähtökohdat, että en varmasti ole se kaikista kiinnostavin vaihtoehto entisenä naisten pääsarjavalmentajana, jolla on taustalla uupumuksia. Ja jonka CV koostuu kuitenkin pääasiassa naisten valmentamisesta.Vaikka kuinka puhutaan, että kyse on osaamisesta ja siitä, että on vain jalkapallo ei miesten tai naisten jalkapalloa, niin todellisuus on vielä monesti toista. Tottakai se on myös osaamiskysymys ja laatukysymys. Tällä kertaa ei riittänyt kovinkaan pitkälle. Tuli kokeiltua ja päätös seuraavasta askeleesta samalla sinetöityä.

Ajattelin, että nyt on hyvä aloittaa ns. alusta. Luoda nahka uudestaan. Muokata ja kehittää omaa valmentajaidentiteettiä. Löytää ympäristö, joka tarjoaa vastuuta ja vapauksia. Ympäristö, jossa pystyn samalla kehittämään omaa firmaani, työskentelemään yksilöiden kanssa ja kehittymään. Ympäristö, jossa rooli ja vastuualueet ovat selkeät. Ympäristö, jossa voin toimia osana joukkuetta ja keskittyä tiettyyn osa-alueeseen. Oma tarkoitukseni on ottaa vähän pienempiä askeleita ja antaa myös ajan näyttää mitä seuraavaksi tulee. Toivottavasti löydän itselleni sopivan askeleen.

Kuitenkin kaikista isoin tavoite on voida hyvin. Rehellisesti, se on myös kaikista haastavinta. ”Kuormituksen kehässä” olevat ihmiset ovat kysyneet minulta mielipidettäni heidän tekemiin muutoksiin ja ennen kaikkea lisäyksiin elämässään. On lisätty vaikkapa kävelyä metsässä tai joogaa. Ne ovat erittäin hyviä asioita, mutta lisäyksenä entiseen ne voivat vaan entisestään huojuttaa kaatumassa olevaa korttitaloa. Itse näkisin asian niin, että ensin on löydettävä kuormitusta aiheuttavat tekijät, pystyttävä niitä ja niiden tuomaa kuormaa sopeuttamaan ennen kuin mitään uutta kannattaa lisätä.

Omassa tapauksessani lähdimme liikkeelle työkuorman ottamisesta pois, siihen syntyneeseen aukkoon oli sitten hyvä tuoda pieniä lisäyksiä parantamaan kokonaisvaltaista hyvinvointia. On kuitenkin selvää, että uupumukseen liittyvien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin asioiden kanssa tulen tasapainoilemaan lopun ikääni. Kuten nyt ja tulevaisuudessa tulee varmasti ylä-ja alamäkiä, mutta kuinka jyrkkiä niin niihin haluan omilla teoillani vahvasti vaikuttaa.

Arvot ja tavoitteet

Edellisten kirjoitusten jälkeen sain runsaasti positiivista palautetta ja moni toivoikin minun jatkavan kirjoittamista. Alkuun puhuin siitä, että kirjoittaminen voisi olla minulle keino ottaa omaa aikaa, rauhoittua, istua alas ja kasata omia ajatuksia. Itse asiassa se on juurikin sitä, mutta jostain syystä edellisestä kirjoituksesta on jo muutama kuukausi aikaa. Nyt on lauantai-ilta ja muut perheestä nukkuvat, eli mitä parhain ajankohta siis kirjoittaa ja päivittää omaa tilannetta.

Seuraava askel – mihin suuntaan ?

Puhuin viimeisimmässä kirjoituksessa seuraavan askeleen ottamisesta ja sen oikeanlaisuudesta. Halusin löytää sopivan toimenkuvan yksilö-ja pienryhmävalmennuksien rinnalle, joka ei kuitenkaan veisi ajankäytöllisesti pois sitä tärkeintä eli aikaa perheen kanssa ja mahdollistaisi samalla volyymilla työt oman yrityksen parissa. Joulukuun alusta alkaen olen toiminut tietynlaisessa fysiikkavalmentajan roolissa KuPS:n P17, T18 & akatemiajoukkueiden kanssa. Käytän sanaa tietynlainen, koska en ole paikalla jokaisessa harjoituksessa, en vastaa kaikesta lajiharjoitteluun liittyvästä fyysisestä ominaisuusharjoittelusta. No mitä sitten teen ? Pyrin olemaan valmennuksen apuna, kun he sitä tarvitsevat. Ohjelmoimaan yhdessä parempaa harjoitusviikkoa ja antamaan ajatuksia minkälaisia harjoitteita minusta olisi hyvä tiettyinä päivinä tehdä. Päävalmentajana olen itse ollut monessa asiassa aika ehdoton, haluankin tässä roolissa antaa joukkueiden päävalmentajille omia ajatuksia, joita he sitten toteuttavat tai eivät toteuta. Olen halunnut myös ottaa vastuuta loukkaantuneiden pelaajien kanssa työskentelystä ennen kuin he palaavat joukkueharjoitteluun. Lisäksi suunnittelen ja vastaan kahdesti viikossa tehtävistä erillisistä fyysisistä harjoituksista. Tämän toimenkuvan myötä olen saanut rakennettua itselleni viikon, jossa maksimoin aikaani perheen kanssa, olen mukana eri joukkueiden harjoittelussa sekä pääsen työskentelemään motivoituneiden yksilö-ja pienryhmä asiakkaiden kanssa. Lisäksi minulle jää itselleni aikaa kuntoilla ja palautua. Olenkin löytänyt itselleni roolit, joissa minulla on tällä hetkellä todella hyvä olla!

Arvojen ja tavoitteiden merkitys

Jos mietin 15-20 vuotta taaksepäin ja minulta kysyttäisiin kysymys ”Minkä arvojen mukaan elät tai mitä arvoja sinulla on elämässä ? ”. Todennäköisesti en olisi ymmärtänyt edes koko kysymystä. Olen käynyt monesti joukkueideni kanssa keskusteluja arvoista ja niitä on useasti yhdessä mietitty ja asetettu. Jälkikäteen koen, että ne on tehty kun ne on hyvä olla tai kun ne kuuluu olla. Onko ne kuitenkin olleet vaan sanoja kopin seinällä vai oikeasti tukeneet joukkueen prosessia ? Varmasti niitä olisi pystynyt jotenkin enemmän korostamaan tai ainakin hyvinä hetkinä nostamaan esille. Muistan, että muutaman kerran niihin palasimme kun piti puhua jonkin asian toimimattomuudesta tai sitoutumisen puutteesta. Tämä kaikki tuli vaan mieleeni kun hiljattain sain oikeasti tästä asiasta kiinni.

Muistan kun viime kesänä valmentajakollega sanoi minulle, että ”Nyt sinulla on hyvää aikaa miettiä omia arvoja uudestaan”. Muistan miettineeni, että ei saakeli minusta ole tuollaiseen syvälliseen pohdiskeluun ja mitä arvoja minulla edes on. Käytin aikaa oikeasti niiden miettimiseen ja keksimiseen. Oli kyllä helvetin keinotekoista eikä siitä tullut yhtään mitään. Tässä viime aikoina näihin arvoihin on useaan otteeseen palattu ja viitattu useammassa eri käymässäni keskustelussa. Kerrottuani kuulumisiani psykoterapeutille hän totesi seuraavaa ”Perheen kanssa yhdessä tekeminen taitaa olla sinulle todella tärkeää ja iso arvo”. Tai samaisessa keskustelussa esille tullut ”oma ja perheen hyvinvointi menee sinulla kaiken muun edelle”. Silloin tajusin, mistä tässä kaikessa oikeasti on kyse. Me saatamme etsiä arvojamme ja asettaa tavoitteita kaikkiin erilaisiin asioihin ymmärtämättä sitä, kuinka useasti ne ovatkin jo läsnä elämässämme, kulkevat käsikädessä ja ohjaavat tiedostamattakin meidän tekemisiä. Minulle perhe, perheen kanssa yhdessä tekeminen, oma ja heidän hyvinvointi on lopulta niitä arvoja ja tavoitteita, mitkä ohjaavat minun elämääni ja tekemiäni päätöksiä.

Kohta alkaa futarin kesäkausi kun Väre Areena aukeaa! Hyvää kevään alkua myös muille 🙂

Seikkailu Liettuassa

Maaliskuun loppupuolella sain yhteydenoton Liettuan naisjalkapalloa pitkään dominoineelta FC Gintralta. Yhteydenotto koski heidän tarvetta löytää uusi päävalmentaja ja nopealla aikataululla. Sarja Liettuassa oli jo nimittäin käynnissä. Selitin oman tilanteeni Kuopiossa ja lupasin palata asiaan. Asiat etenivät tuosta hetkestä varsin vauhdilla ja jo huhtikuun 8. päivänä olin paikanpäällä Siauliaissa.

Asiat, jotka vaikuttivat myönteiseen päätökseeni lähteä.

Perhe.Suhtautuminen oli alusta asti ”samahan meidän on siellä Liettuassa kesä viettää”. Lapset ovat vielä päiväkoti-ikäisiä ja Emmin opiskelut sillä mallilla, että elämä on siirrettävissä toistaiseksi tänne Siauliaihin. Älyttömän kiitollinen siitä, että perhe haluaa tukea minua ja tulla mukana. Muuten en olisi lähtenyt.

Oma terveystilanne. Olen voinut pitkään jo hyvin ja päässyt työskentelemään syksystä 2023 asti erilaisten projektien parissa. Olen käynyt psykoterapiassa noin 2 kertaa kuukaudessa. Nuo ovat olleet todella tärkeitä hetkiä ja vahvistaneet ymmärrystä siitä miksi tuo uupuminen oikein lopulta tapahtui ja mitä voin tehdä erilailla ettei asiat ehkä enää mene noin pitkälle. Lopulta tämä on hyvä ”testi” myös minulle ja tulen näkemään olenko pystynyt omia toimintatapoja muokkaamaan niin, että päävalmentaminen omilla vahvuuksilla on edelleen mahdollista.

Työtilanne Suomessa. Iso kiitos asiakkaille joustavuudesta ja kannustuksesta lähtemään. Nöyrä kumarrus myös niistä kehuista mitä olen tuon päätöksen jälkeen saanut. Todella iso kiitos joustavuudesta KuPS ry:n ja toiminnanjohtaja Jari Koistisen suuntaan. On ollut hienoa työskennellä ihmisten kanssa, jotka ovat tukeneet ja tämmöisten tilaisuuksien tullen kannustaneet lähtemään.

Liettua, Siauliai & FC Gintra

Seura oli minulle entuudestaan tuttu kun kohtasimme 2022 UEFA womens`s Champions Leaguen miniturnauksen välierässä. Tuolloin KuPS oli selkeästi parempi voittaen ottelun 0-2. Gintra oli 2018 kohdannut suomalaisen FC Hongan samaisen kilpailun karsintavaiheessa, ottelu päättyi tuolloin 1-1. Gintran taustoissa jo silloin mukana ollut henkilö kommentoi minulle KuPS ottelua seuraavasti ” Honkaa vastaan 2018 jopa hallitsimme kenttätapahtumia ja emme osanneet olettaa suomalaisten olevan niin hyviä. Meillä ei yksinkertaisesti ollut mitään mahdollisuuksia KuPS:aa vastaan. Tuo on isoin syy, että olet nyt täällä”.

Jo ensimmäisistä päivistä lähtien on ollut minulle selvää, että tarvitaan isojakin muutoksia rakennettaessa joukkueen toimintakulttuuria, harjoittelua ja pelitapaa. Nämä muutokset on tehtävä asteittain ja sarjojen ollessa käynnissä. Gintra pelaa Liettuan Liigan lisäksi myös Baltian liigaa (jossa 2 parasta joukkuetta kustakin Baltian maasta). Haasteita on myös tuonut se, että valmennus kielenä on Englanti. Itse toki tuohon olen jo tottunut KuPS:ssa ollessani, mutta monelle pelaajalle tuo aiheuttaa hankaluuksia. Muutama pelaaja ei puhu eikä ymmärrä sanakaan. Toki tuo voi joskus olla ihan hyväkin asia.

Tätä kirjottaessa olen vetänyt joukkueelle 23 futistreenit. Ollaan saatu aikaiseksi ihan älytön parannus jo pelkästään siinä miten harjoituksessa ollaan läsnä ja mitä vaatimustasoa meidän tulee ylläpitää. Puhumattakaan taktillisista asioista, toimintatavoista tai ylipäänsä kaikesta mahdollisesta. Kärjistettynä ollaan vedetty pieni muotoinen pre-season ja samalla pelattu virallisia pelejä. Tämä tietenkin aiheuttaa hankaluuksia esimerkiksi oikean harjoituskuorman löytämisessä siten, ettei peliesitykset ihan älyttömästi kärsi. Oikeastaan lyhyesti sanottuna ollaan harjoiteltu, että voidaan alkaa harjoittelemaan. Tarkoitus on rakentaa progressiivisesti nousevaa harjoittelua niin, että pelaajat ovat kauden päättyessä paljon parempia kuin siinä hetkessä kun tänne tulin sekä samalla tottakai kehittää joukkueen pelaamista niin, että voidaan menestyä. Tällä hetkellä tuntuu, että muutamien virheiden jälkeen ollaan löytämässä oikea tapa toimia. Meillä on käytössä Catapultin GPS-systeemi, jonka avulla olemme luoneet viikottaiseen harjoitteluun tavoittearvot niin kokonaismatkaan, jarrutuksiin, kiihdytyksiin, kova vauhtisiin juoksuihin kuin sprintteihin. Tavoitearvot ovat määräytyneet kolmen raskaimman pelin keskiarvon perusteella, joista sitten viikottaisen kuormituksen taso lasketaan erilaisia kertoimia käyttäen (harjoitusviikot jaetaan neljään kategoriaan: kevyt, normaali, kova, tosi kova).

Vaikka onkin ihan älytön ikävä perhettä (jonka siis pitäisi tulla tänne piakkoin, yllättävän haastavaksi osoittautunut löytää sopiva asunto) olen kyllä viihtynyt täällä paremmin kuin osasin ikinä odottaa ja samanaikaisesti perheellä menee hyvin Suomessa. On auttanut tosi paljon kun on huomannut miten hyvin niillä oikeasti menee kotona. Tähän ajanjaksoon on osunut vieläpä molempien lasten synttärit ja äitienpäivä, joten todella on kokenut sen miltä ikävä voi tuntua.

Vaikka päätöksen teimmekin todella nopealla aikataululla, on se kyllä tuntunut edelleen ihmeen hyvältä. Oikeastaan yhden pelin jälkeen kadutti lyhyen aikaa ja sitten äitienpäivänä ja synttäreinä on meinannut ikävä painaa pahasti tunteen negatiivisen puolelle. Muuten kyllä olen tosissani tykännyt ajasta täällä, mukava katsoa tulevaan kun joukkueen tekemisessä on sen pahimman esteen yli kiivetty ja isoimmat muutoksen tuomat vaikeudet selätetty, toivottavasti. Tosi mukava mennä kesää kohti ja innolla voi odottaa, että saadaan perhe tänne sekä mitä Mestareiden liigan arvonta tuo tullessaan. Itselläni on vain yksi toive, kohdata KuPS Väre Areenalla

Kauden kohokohta

Monta iltasatua on keretty lukea sitten edellisen kirjoituksen. Syy pitkäksi venyneelle kirjoitusvälille on kyllä selkeä, ei yksinkertaisesti ole ollut kapasiteettia ja aikaa kirjoittaa. Nyt taas on. Jättivät minut yksin tänne ja lähtivät Kuopioon. Ensimmäinen tunne on tosi sekava ja hämmentynyt. Ollaan siis noin kaksi kuukautta asuttu täällä reilun 50 neliön asunnossa.

On ollut ihan mahtavaa aikaa. Kuten kuvitella saattaa myös aika hektistä, sitä kuuluisaa omaa aikaa ja tilaa ei kyllä kenelläkään ole ollut. Siitä syystä olo onkin juuri nyt todella hämmentävä. Istun sohvalla ja kirjoitan. Samalla ei tarvitse väistellä palloa, pestä hampaita, laittaa ruokaa tai leikkiä Risto Räppääjä leikkiä . Tai itseasiassa en voi. Rakastan tehdä ja rakastan meidän elämää. Meitä ei haittaa pieni asunto tai se, että nukutaan kaikki 120cm leveässä sängyssä. Ei se, että Totti pelaa ja selostaa olohuoneessa 90min putkeen EIF – KuPS jalkapallo ottelua samalla kun Taika yrittää löytää tilaa tehdä omia leikkejään, minä yritän suunnitella treenejä ja Emmi laittaa ruokaa. On vaan niin parasta olla yhdessä. Tehdä asioita yhdessä. Selviytyä vaikeistakin hetkistä yhdestä.

Yksi asia on minulle kuitenkin ollut ylivoimaisesti ylitse muiden. Se muutos mikä meidän tytössä on täällä syntynyt. Siitä tytöstä, jota piti kantaa sylissä ja joka ei ehkä paljoa halunnut liikkua (tässä tietenkin vertauskohta isoveljeen, joka on taas sitä toista ääripäätä) on muokkaantunut täällä meidän arjen päätösten takia ihan erilainen. Liikutaan kävellen ja lapset myös pyörillä joka paikkaan. Useina päivinä tullut 10km liikkumista. Taika haluaa nyt kävellä, juosta, pomppia tai potkupyöräillä paikasta toiseen. Useimmiten myös haluaa kantaa potkupyöränsä toisessa kerroksessa olevaan asuntoon.

Olen minä valmentanutkin. Tai yrittänyt. Välillä myös onnistunut. Välillä ollut aika tahmeata. Muutama hetki sitten ounastelin olevani yhden tappion päästä potkuista. Ei hävitty. Nyt suunta on vahvasti ylöspäin ja kohti Mestareiden liigan miniturnausta. Ylivoimaisesti tärkein syy minulle, miksi halusin tänne lähteä. Syy, minkä takia joukkuetta on rakennettu sellaiseksi kuin se nyt on. Tehtiin hyviä hankintoja kesän ikkunassa. Täällä on aikaisemmin ehkä hankittu pelaajia ja pelattu. Nyt halusin hankkia tietynlaisia pelaajia, jotka pystyvät tukemaan meidän haluamaa pelitapaa, mutta ennen kaikkea pelaajia joiden persoona ja valmennettavuus auttaa meitä luomaan yhtenäisemmän joukkueen. Ei joukkoa yksilöitä. Koen, että meidän pitää olla tosi vahvoja yhdessä, jos meinataan turnauksesta voittajina selvitä. Siihen on todellakin mahdollisuus. Vaatii kylläkin todellista venymistä. Mutta mahdollisuus on ja se minua motivoi todella paljon.

Miniturnaus pelataan täällä Siauliaissa (lausutaan Soulei). Miniturnauksessa pelataan välierät:

KuPS – Celtic FC (SCO)

FC Gintra – Agarista SS Anenii Noi (MDA)

Välierien voittajat sitten finaaliin. Finaalin voittaja Play off kierrokselle, jossa pelataan kaksi osainen ottelu (ottelupari arvotaan myöhemmin) ja tuon otteluparin voittaja menee Mestareiden liigan lohkovaiheeseen.

Liettuan liigassa on ollut kahden , siis kahden kuukauden mittainen tauko! Uskoisin kuitenkin, että on osattu tuo aika käyttää hyvin ja se palkitaan miniturnauksessa sekä liigan ratkaisevissa peleissä.

Seikkailu on ollut jo tähän asti menestys ja todella tärkeä kokemus lapsille ja koko perheelle. Samalla on kuitenkin todettava, että Suomi on kyllä tosi hieno maa ja voi olla, että tulevaisuudessa seikkaillaan sitten jossain päin Suomea.

Pysytään positiivisina ja nautitaan elämästä!

Kohti uusia seikkailuja

Edellisessä kirjoituksessani kauden kohokohta eli Mestareiden liigan karsintaturnaus oli edessäpäin. Nyt tuosta turnauksesta on kulunut kuukauden verran. Itse turnauksesta selvittiin vähimmäis tavoittein eli pelattiin itsemme turnauksen finaaliin Celticiä vastaan. Omalla valmentajaurallani tuo oli ensimmäinen peli, missä valmistauduimme peliin suunnitelmalla, jossa lähinnä vastavalmennettiin eli peilattiin omaa pelaamista vastustajan pelaamiseen ja sen vahvuuksiin/heikkouksiin. Muutettiin pelijärjestelmää ja pelin rakennetta niin, että pystyisimme käyttämään omaa laatuamme oikeissa paikoissa suhteessa vastustajan heikkouksiin. Suunnitelma ja toteutus onnistuikin varsin hyvin, vaikka sitten lopulta voittoon asti vaadittavia pelitekoja ei pystytty oikeissa paikoissa toteuttamaan. Näin Celtic voitti 0-2 ja eteni lopulta aina Mestareiden liigan lohkovaiheeseen asti.

Tällä hetkellä Liettuan liigassa pelataan mestaruuden kannalta ratkaisevia otteluita. Johdamme sarjaa kahden pisteen erolla Zalgirikseen, jonka kohtaamme sunnuntaina 13.10 vieraskentällä. Liettuan liiga on tarjonnut paljon erilaisia kokemuksia, milloin on pelattu puistoa muistuttavalla nurmella tai löysillä palloilla, milloin tuomari on käynyt sanomassa ottelun 2. minuutilla tulleesta käsivirheestä, että on vielä liian aikaista antaa rangaistuspotkua. Mikään ei enää kyllä yllätä, mutta on silti hienoa huomata, että jalkapallo on täällä kehittymässä ja liiga muuttumassa entistä kilpailullisemmaksi. Ne ajat, missä Gintra itsessään dominoi sarjaa alkaa olla takana ja 2 muuta joukkuetta ovat nousseet mukaan nostamaan koko liettualaisen jalkapallon tasoa. Liigassa on siis Gintran lisäksi 2 muuta joukkuetta, jotka pärjäisivät Suomen Kansallisessa Liigassa. Jäljessä Suomea ollaan kuitenkin paljon mm. ottelutapahtumissa (joita ei ole), markkinoinnissa, näkyvyydessä ja siinä, että sarjan sisäiset tasoerot on liian isot. Mistä itse tykkään tosi paljon niin on se, että seuran johtohenkilöt ovat tosi intohimoisia, ovat kiinnostuneita ja antavat palautetta. Vaikka saankin työskennellä tosi vapaasti ja minuun luotetaan, tykkään tavasta, jossa kerran viikossa palaverataan valmennuksen ja seurajohdon kesken ja käydään edellistä peliä läpi, jutellaan ja jaetaan näkemyksiä pelistä ja pelaajista.

Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että tämä on ollut onnistunut seikkailu. Oli todella hyvä päätös lähteä. Olen onnistunut niissä tavoitteissa, mitä itselleni ja joukkueelle asetin. Halusin muuttaa toimintakulttuurin, harjoittelun ja pelaamisen paljon aktiivisemmaksi ja perustumaan harjoiteltuihin asioihin eikä sattumaan. Tottakai se tärkein asia, mikä näille asioille antaa oikean merkityksen on voittaminen, mestaruuden voittaminen. Seuraavat neljä peliä (tai oikeastaan seuraava peli) näyttää olemmeko mestaruuden arvoisia. Henkilökohtaisella tasolla on ollut taas hienoa olla päävalmentajana ja päästä mestareiden liigan karsintoihin. Olisi mahtavaa lopettaa tämä seikkailu Liettuan mestaruuteen!

Myös perheen kannalta tämä oli ihan huippu juttu. Tottakai on vaikea eritellä mikä tapahtui sen takia, että olimme täällä ja olisiko ne asiat tapahtuneet myös Suomessa. Minusta meidän perheestä tuli vielä yhtenäisempi ja tiiviimpi joukkue sen 4kk aikana mikä yhdessä asuttiin 50neliön kaksiossa. Tämä aika vankisti minun ja Emmin näkemyksen siitä, mikä meidän perheelle on tärkeintä ja mihin järjestykseen asioita laitamme päätöksiä tehdessämme.

Mitä siis seuraavaksi ?

Perhe on jo palannut kotiin, Suomeen ja Kuopioon. Minua on kohdeltu täällä todella hyvin, mutta silti päätin tämän seikkailun jäävän yhteen kauteen. Enkä myöskään halunnut tarttua useisiin muihin tarjouksiin ulkomailta enkä myöskään muualta Suomesta. Iso arvostus kuitenkin niistä, olin todella otettu siitä , että minut todella haluttiin niin moneen paikkaan. Lopulta kuitenkin päätös palata Kuopioon oli helppo. Lapset ovat vielä pieniä ja haluamme tarjota heille mahdollisimman paljon aikaa läheisten ihmisten kanssa. Samalla käännän sivua ja aloitan jotain uutta ja jatkan myös vanhaa. Tästä lisää myöhemmin